Lihan himo ja pakkosulatus

 

  Jokainenhan meistä yrittää vuoden alkajaisiksi sulatella loppuvuoden tuhteja annoksia. Ja sen jälkeen edetä kevyesti kohti kovempaa kesäkuntoa. Olkoon tämäkin blogi sellainen.

 Loppuvuoden sulateltavat  kinkut olivat eittämättä Helsingin käräjäoikeuden tuomio tilintarkastusasiassa Audiator- Myöhänen ja Kilan lausunto Innoparkin tilinpidosta. Ensimmäisestä ei näkynyt mainosta Hämeen-Sanomissa. Liekö syynä Pauli Uusi-Kilposen ikimuistoinen alanurkkakirjoitus tilintarkastuksesta, jota ei ole mahdollista horjuttaa, edes jälkikäteen käräjäoikeuden päätöksellä. Keski-Häme lehdestä saimme lukea, että Audiator tuomittiin roimiin korvauksiin aiemmin Hämeenlinnan vastaavana tilintarkastajana toimineelle erotetulle , silloiselle Sisko Myöhäselle. Syynä muistaakseni laiton työsuhteen purku. Aineisto on varmaan julkista ja saa pyydettäessä,jotta jutun siitä voisi vääntää, otaksun. Ellei sitten asianosaisilla ole juuri jotain meneillään Hämeenlinnan kaupungin kanssa. Ja kun luin tämän päivän Hämeen Sanomia  , lauantai 07.01 2011 sivu 12 vasen alalaita,-”tämä lehti metsästää kiinnostavia uutisia…”-  niin melko varma olen, että Hämeen Sanomat tämän tapahtuman nyt uutisoi. Kiitos! Tällaista pikkuseikkaa ei Hämeen Sanomat ole huomannut aiemmin uutisoida. Vahingossa.

Jälkimmäisestä Kilan lausunnosta HäSa lausui kylläkin. Kiitos! Toimittaja Juutilainen on yrittänyt rohkeasti avata kansankielellä tilinpidon saloja lukijoille, ja jopa palauttanut lukijat alkuperäisten murheiden äärelle. Niitä yrittää nyt tarkemmin suomentaa tarkastuslautakunta.

 Näitä sulatellessa menee vielä pitkään.

 Mutta kuten aina juhlienkin jälkeen, niin arki koittaa. Pyhien jälkeen tuli vierailtua kantakaupungissa , tutuilla. Siellä ruutukaavalla, kun tiedetään asiat ennemmin nyt kumminkin, jos ei paremminkin. Kevyesti, salaatin ja muun kevyemmän merkeissä.

 Pohtivat siinä sitten kahden sukupolven kokokoontumisella talon väki kaupungin asioita. Ja minä sutena korvat tötteröllä vinkkejä kuuntelemaan, joskin vastaamaankin jouduin.

 Nuorempi väki oli aiheestakin mörtsinä – kotihoidontuen loppumisesta. Lapsia, kun ei ole tarpeeksi. Tilille jouduin minäkin ja selittelemään kaupungin köyhyyttä. Talon vanhapatruuna, vähän minua vanhempi, lohdutteli ja osin toruikin nuorempaa polvea, jottei kaupungin sentään kaikkea pidä kustantaakaan. Hänkin kuulemma maksaa itse ja hakee kuulemma apteekista sen kotihoidon tuen, sen Viagran.

 Uuden vuoden jälkeen tuli käytyä toistamiseenkin ruutukaavalla. Omaa ikäpolvea tuppaa olemaan kaveritkin. Jotkut vähän  vanhempia, jotkut vähän nuorempia.

  Peku ja Tiina , terveiset vaan! Luvallanne kirjoitan. Oli niin hauska sattumus, jonka kerroitte.

 Minua pikkasen vanhempi kyseinen pariskunta oli Uudenvuodenpäivän aamuna, puolelta päivin olleet aamiaisella. Peku luki vanhaa sanomalehteä ja vanha vuosi janotti ja nälätti molempia. Siinä kesken aamiaisen Tiina oli leipää kurottaessaan huikannut miehelleen Pekulle, jotta kuule Peku: ”Mun nännejäni kuumottaa nyt niin, kuin joskus kolkyt vuotta sitten. Arvaa mitä se tarkoittaa?” Peku laittoi lehden syrjään ja tokaisi:” Ei ole ihme , jos kuumottaa, kun toinen nänni on puurolautasella ja toinen nänni teekupissa- sitä se tarkoittaa”. Sävyisä ja fiksu pariskunta. Pääosin kiittelivät kaupungin asioiden hoidosta. Kun kuitenkin pyysin laittaa paperille hyvät ja huonot asiat, niin sitä toista paperia en koskaan saanut.

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

css.php