Elämisen ahmimishäiriö

 Olen aina ihannoinut ihmisiä, jotka ovat osanneet elää väkevästi. Ja on niitä sellaisia keskuudessamme nytkin. Nykydiagnostiikka löytää heistä varmaan elämisen ahmimishäiriögeenin.

 Omista koulukavereistani muutama on varmaankin potenut tällaista geenivirhettä. Heille elämä on näyttänyt sekä maailman hyvät, että huonotkin puolensa. Mutta eletty on , ja väkevästi.

 Lievä muutos on varmaan omassa geenikartassakin. Nautin suunnattomasti välillä aivan mitättömistäkin asioista. Joskus se voi olla extempore- reisu aivan tuntemattomaan tai kun piruuttaan yrittää vielä vanhasta muistista veistää  pajupillin. Tai että vastaa myöntävästi, kun kaveri soittaa: ”Et kerkeis ”vihkimään” yhden pariskunnan, kun Isä Mitro on sairastunut”. Elämästä oppii nauttimaan.

  Maanviljelijöillä tuo kevät tuppaa menemään ohi silmien ja korvien työn touhussa. Nuoruuden pulleina vuosina tuppasi kohdallanikin käymään niin, että yks kaks oli koivuissa täydet lehdet ja täysi kesä päällä. Koko kevät meni työssä ja sitten nukkuessa. Aika pian aloin kuitenkin pitämään taukojakin, jotta keväästä ehtisi edes vähän nauttia. Nyt sitä oikein odottaa, nauttii ja näkeekin kaiken. Tulis vaan jo!

Jätä kommentti

css.php