Lasketaanko housuihin?

 Hämeenlinnalla pitäisi olla organisatiossaan controllereita ja muita laskijoita yllin kyllin. Lehtiuutiset vahvistavat käsitystä, että on asioita , joita ei haluta laskea. Miksi? Onko jollakin jokin visio, mikä ei kestä päivänvaloa?

 Viikko sitten HäSa uutisoi palveluasumisen kustannuksista. Uutisessa kaupungin vastuullinen virkaimmeinen lopuksi totesi, ettei ole olemassa tilastoa siitä, kuinka monelle vanhukselle kaupunki on joutunut subventoimaan palveluasumista eläkkeen pienuuden johdosta. Uskotko? Kuka on ohjeistanut, ettei ole? Kierrätykseen vaan, jos jollekin kelpaa!

  Keski-Häme uutisoi 4.3 yläkouluyhteistyöstä Hämeenkosken kanssa: ”.. ,mutta Hämeenkoski ei voinut tehdä päätöstä, koska ei saanut luvattuja laskelmia oppilaspaikan kustannuksista.”

 Kun aikanaan ns vanhainkotipaikkoja muutettiin yksityiseen palveluasumiseen, ei yksikkökohtaisia laskelmia saanut eri laitosten kustannuksista. Ei sitten millään. Eikä saa vieläkään! Kuka voi enää sanoa, että homma on jonkun asiallisessa hoidossa? Tilaaja-tuottaja mallin piti selkeyttää kustannusvastaavuutta. Tarkoittiko se kuitenkin vain sitä, että on joku virkamies, joka osaa lukea yksityiseltä tulevan laskun ja verrata sitä edelliseen laskuun? Sitten controller sanoo onko se halvempi vai kalliimpi.

 Aikuisten oikeesti, tämä menee jo huumorin puolelle, vaikka on kyse vakavasta asiasta. Tässä taloudellisessa tilanteessa luulisi kustannusvertailun kiinnostavan. Kuka on tästä housuihin laskemisesta vastuussa? Kaupunginhallitus vai kaupunginjohtajat? Laitan roposen jälkimmäiselle.

4 kommenttia artikkeliin “Lasketaanko housuihin?”
  1. avatar Irma Taavela sanoo:

    Terve

    Sekä Kaupunginhallitus ja kaupunginjohtajat ovat asiasta varmasti yksimielisesti vastuussa. Tiettyjä asioita on ollut pitkään tosiaan ilmassa, mutta ne vaan sitkeästi koko ajan hiljenee. En oikein usko etteikö asioita osattaisi tehdä.

    Sopimuksia ei muuten yksityisten vanhuspalvelutuottajien kanssa pitänyt olla, mutta niitä sitten olikin ja aika epämääräisin hinnoin….
    Kaupungin strategian ja sitä myötä sovittujen toimintaohjeiden mukaan omia toimintoja pitäisi avata ulkoisille toimijoille vasta sen jälkeen kun omat kustannukset hyvin selvillä.

    Seuraillaan – myös muita meneillään olevia ”projekteja”..
    -Irma

  2. avatar Sari Rautio sanoo:

    Terve
    – aikuisten oikeesti- onhan meillä raamikilpailutus palveluasumiseen, joka on voimassa. Siihen ei sisälly lupausta ostaa mitään mutta hinnat ja ehdot on selvillä. Oman toiminnan kustannukset ja niiden laskenta ja tuotteistaminen on työn alla, kuten kaikki valtuutetut ovat kuulleet infossa ja seminaarissa.
    Ja kuka ei muka halua laskea ja tietää todellisia kustannuksia? Aikamoinen väite. Mä väitän että oikeasti ei vielä osata/pystytä/hahmoteta kustannuksia ja sen kehittämistä tehdään tuotteistamisen kautta juuri nyt. Ja tämänkin me kaikki tiedämme…

  3. avatar Marianne Koivisto sanoo:

    Joopa joo

  4. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys!
    Tuo raamikilpailutus – mitä se kertoo!? Aikuisten oikeesti sillä ei ole juurikaan tekemistä edes todellisten kustannusten kanssa, saati kustannuslaskennan kanssa. Sari, jos haet esim Esperin Lintumäen raamikilpailutuksen numerot ja toteutuneet numerot, löydät eron. Usealta kantilta. Asiakaskunta, eli vanhukset, joita sinne sijoitettiin, ovat suunniteltua huonokuntoisempia, Ylläri? Niin myöden kustannuksetkin. Todellinen kustannusvertailu entisten lopetettujen yksiköiden ja saman asiakaskunnan kesken tulisi tehdä asiakaskohtaisesti, missä laitoksissa ne nyt ovatkaan, (keskimäärin siis, kun jokuhan on jo poistunut keskuudestamme).
    Lisäksi se lehdessä ollut tieto on kauhistuttava, että ei ole tilastoa niistä henkilömääristä, joiden palveluasumista kaupunki joutuu tukemaan. Kokonaiskustannusten selvittämiseksi jokainen tukieuro tulee tarkoin kirjata. Lisäksi seurannan ja kuntalaisten yhdenvertaisuuden vuoksi päätösperusteetkin tulee olla ohjeistetut ja tarkastettavissa ja läpinäkyvät. (Niille , joilla on oikeus niitä tutkia.) On kauhistus pelkkä ajatuskin siitä, että tilastoja ei lukumääristä ole. Se ketoo sen, ettei myös ohjeita tai normeja, eli yhdenvertaisuutta ole kaupunkilaisten kesken. Joidenkin asumista kaupunki tukee, joidenkin ei?
    Myöhempinä vuosina tehdyt laskelmat eivät kerro vuonna 2010 tehtyjen päätösten järkevyyttä, jos vuonna 2009 tai aiemmin ei ole ollut mitään vertailulukuja. Auttavat toki senhetkistä vertailua.
    T , Hannu

Jätä kommentti

css.php