Lasten leikkiä

 Ylisuojelevat vanhemmat eivät anna lapsilleen mahdollisuutta oppia elämän riskejä. Tässä tänään uutisoitu tutkimustulos. Helppo yhtyä näkemykseen.

 Nuoruudessani viisi vuotias poika veisteli jo taitavasti puukolla kaarnalaivoja ja pajupillejä. Tytöt ja pojatkin leikkivät kauppaa ja kotia umpihankeen tehdyissä ”huoneistoissa” . Stailauksena oli pelti- tai lasipurkkeihin haetut kuivaneet koiranputket, oksat tai havut. ”Kodissa” oli silti kaikki, mitä mielikuvitus tarvi. Tuolit, pöydät, sängyt ja jopa hella. Muistan tehneeni sisaruksille kahvipurkista jopa aidosti vetävän uunin.

 Tutkija paljasti entuudestaan tiedetyt salat. Aiemmin viisi- tai seitsenvuotias saatettiin lähettää kilometrien päähän asioille. Tiettömälle taipaleelle.  Mietin, miten tosiaan kaikki oli ennen mahdollista. Pienet lapset kasvoivat isompien seurassa. Olivat vanhempien mukana töissä ja sisarukset ehkä esimerkeillään kasvattivat pienemmistä nopeammin vastuullisia pikku tehtäviin. Nykyään vanhemmat päätyisivät samasta käräjille. Tosiasia on kuitenkin, että yhteiskunta on mennyt myös piloille tässä ylisuojelussaan. Lapset saavat liian vähän olla lapsia ja taitojen oppiminen vanhemmiltaan ja ympäristöstä on jäänyt harvojen etuoikeudeksi.

 Tutkimustulos antaa todella aihetta mietiskelyyn. Liian valmiiksi tehdyt lelut ja leikit eivät anna mielikuvitukselle sijaa. Onko kiellettyjen listalla jo inkkarileikitkin ja ”Kuka pelkää mustaa miestä”? Toisaalta nyt aikuisenakin saa vielä kaupungin luottamustehtävissäkin leikkiä tosissaan ”Kymmentä tikkua laudalla”. Muuta ei ole.

9 kommenttia artikkeliin “Lasten leikkiä”
  1. avatar Sari R sanoo:

    Hyvä ja tärkeä aihe. Vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä- ja opastaa miten siitä mennään eteenpäin. Curlingvanhemmuudella mennään ojasta allikkoon, ja lujaa. Liike loppuu, oppiminen hidastuu ja turvattomuus kasvaa. Osataanko enää kohdata toista ihmistä jos elämänpiiri rajoittuu liiaksi?
    – kiipeämään oppii kiipeämällä- annetaan lasten liikkua!

  2. avatar Timo Ojanen sanoo:

    Terve!
    No, miten tuon tutkimustuloksen haluaa tulkita. Mulla on kuusi vuotias poika, joka lähtee dallaamaan syksyllä ekalle kahden kilometrin päähän, eka kilsa on pimeä tie ilman valoja ja veikkaan, että autoja kulkee varmasti saman verran ohitse, kun mulla 70-luvun alussa reippaasti pitemmällä matkalla. Liikenne on lisääntynyt rajusti ja se on toki otettava huomioon, mutta uskon pojan silti selviävän ja luovan sitä kautta uskoa tulevaisuuteen. Jätkä tuntuu selkeesti viisaammalta, kuin minä aikoinaan, olisikohan syynä pelit ja netti, joita pelaa mennen tullen paremmin kuin minä konsananaan. Pelirajoituksethan on selviö ja ulos aina vaan kuin mahdollista, niin sitä kautta oppii olemaan lapsi ja tekemään mitä mieleen juolahtaa.
    Kyse on mielestäni lähinnä siitä, kuinka vanhemmilla on aikaa opettaa ja olla mukana opettamassa lasta. Valitettavasti viitseliäisyydestä on paljon kiinni. Sellainen lapsi kuin vanhemmatkin!
    Uskon vakaasti, että tuleva sukupolvi lyö meidät ällikällä viisaudessaan, eikä tee samoja virheitä, kun me teemme jatkuvasti. Helppoa on luottaa tulevaan, koska he tulevat ajattelemaan erilailla kuin me.

  3. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys!
    Tuo ajan käyttö lasten kanssa on yksi tärkeä osa kasvatusta . Silloin männäaikana ei ainakaan agraariyhteiskunnassa ollut suoranaista laatuajankäyttömahdollisuutta. Lapset vaan kasvoivat ohessa, näkivät ja kokivat. Ja isovanhemmat ja muu perheyhteisö oli osin kasvattajana. Mistä sen tänään löydät!
    Uutisen yksi pointti oli se, että kun lapsia ylisuojellaan, heille ei kehity ”normaalia” erehdyksen kautta tulevaa itsesuojeluvaistoa. Kyllähän se on , kuten Sarikin sanoi, että kokemus vasta opettaa.
    Menneitä sukupolvia fiksumpia lapsemme varmaan ovat. Ja sosiaalisempia. Vaikka enää ei tarvi puukolla veneitä vuoleskella, niin eipä kohta osata leipääkään leikata, kun nekin on valmiiksi viipaloitu. Sellaiset ihan perusjutut ovat väistyneet ja tilalle on tullut paljon muuta osaamista. Mihin se sitten johtaakaan.
    T, Hannu

  4. Kyl oot Hanski ihan oikeessa, Nyt annetaan jo 7- vee lapsille jo kännykät, että tuu faija tai mude hakemaan täältä naapurista autollas ja naapuriin matkaa 300-500 m.Toki kännykät ja tietsarit ovat hyviä juttuja, mut tuntuu ,että tällä hetkellä nuorisolla ei ole muuta kuin face-book ja tekstarit.Mihin on jäänyt luontainen esim. liikkuminen ?Sumen armeija urhot alkavat liikkumisen tänä väivänä sauvakävelyllä.Ehotankin yli 80 vee äitilleni, jotta ota se rollaattori sieltä kirkolta ja mene suorittamaan armeija. Taitaisi sisua vielä riittää, kun kaksi kertaa on evakkoon lähtenyt.Voi akoija voi tapoja. Vai miten se meni.

  5. Ps Hanulle vielä, että Jennin kissa on hyvässä hoidossa, vaikka asusteleekin tuon Weberi-pisteen huomattavasti alapuolelle

  6. avatar Virpi Kukkonen sanoo:

    Ehtoinen terve,
    taisi jäädä oma lapsuus päälle ja ydinperhe..isä ja äiti ja mukulat… nykyään kun on sun lapsia ja mun lapsia ja meidän lapsia ja lapsia edellisistä suhteista ja ne saamarilliset harrastuspaineet. Ei siinä ehdi nyrkkiin sylkäistä kun mukulia retuutetaan hallista toiseen haitari ja harmonikka autonkontissa. Harrastaa pitää – ja mielellään kalliisti. Sellainen puukolla vuoleskelu kuulostaa jotenkin köyhältä…(hehheh) vaikkakin terveemmältä harrastukselta. Entäs sitten kalastus! Eipä nykykössit sitäkään juuri harrasta… sääli.

    t. Virpi mummi

  7. Virpille ollaan poiken kaa käyty 10 vuotta talviverkoilla jatan pituus 240 m . Ei sillä jäällä muita näy. Tääkin on meillä poikaporukassa ns. soliaaninen tapahtuma. Kun pakesteet täys kalat annetaan ystäville ja jne edespäin.Viime vuonna 400kg arvo kalaa , josta 90% kuhaa,mut mehän olaan niitä poikia viiksettäitä eli kaikki yli 50 wee. Eihän ne nuotet pysyis ei lautallakaan. Vain miten se meni ? Joka tapauksessa katovaa kansanperinnettä !

  8. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys!
    Nykyään lapset osaavat paljon sellaista, mitä eivät aikuiset ennen ikinä. Mutta niitä vanhanajan perusjuttujakin tarvittaisiin yhä. Kalastus ja kalan käsittely on hyvä esimerkki.
    Joskus 80-luvun alussa meillä oli vielä tapana teurastaa mulli kotipakastimeen. Siskon lapset Hämeenlinnasta tulivat kylään ja heidät kuvattiin roikkuvan ruhon vieressä. Yksi taisi kiilata itsensä ruhon sisällekin. Kehotin viemään kuvat tarhaan ja näyttämään hoitotädillekin, tarhaikäisiä kun olivat. Palaute oli varsin kriittistä. Luonnollisesta asiasta. Asiat kun voi nähdä ja selittää monella tavalla.
    T , Hannu

  9. avatar Irma Taavela sanoo:

    Hei!

    On etuoikeutettua kasvaa maalla, siellä äiti ja iskäkin pääsevät vähemmällä kun jo fyysinen ympäristö asettaa rajoja tehokkaasti ja vastaväitteitä noteeraamatta. Rajoja ja ymmärrystä omasta rajallisuudesta voi lapsi hakea vaikka kumisaappaat jalassa keväiseltä pellolta… nim.kokemusta on. Kaupungissa rajoja kokeillaan sitten toisenlaisissa ympäristöissä.

    Uskon, että moni ammattikasvattaja tai näitä kasvattava, ei ymmärrä tiedon ja kokemuksen puuttessa maaseudun kasvatusta kuin pääosin negatiivisessa mielessä. Sanonta ”kasvanut kuin elopellossa” kielii tästä. Itse näen kuitenkin paljon hyvää perinteisessä maalla kasvamisessa, jossa asiat ja toimintamallit ovat saaneet pitkään kehittyä.

    Kaupungistuneessa kasvatuksessa arvioidaan paljon ulkoisten seikkojen perusteella, onko lapsella puhtaat vaatteet jne. joka taas näkyy lasten rajoittumisena. Tumput suorassa hiekkalaatikon reunalla, etteivät vaatteet vain likaannu…..siinä sitä on lapsuutta. Itseäni ärsytti joskus vanhempien lasten kanssa hankkia tietynlaisia leikkivälineitä, jotta he sitten neuvolan ikätarkastuksissa osaisivat niitä oudoksumatta käyttää. Lapsia pitää siis ihan oikeasti varustella ja treenata yleisesti haluttuun muottiin alle kouluikäisenä.

    Tänä päivänä korostetaan kotien merkitystä kasvattajina, mikä kyllä onkin tärkeää. Se mistä ei oikein saa puhua on päivähoidon ja koulun vaikutus lapsiin ja nuoriin. Näissä paikoissa he paljon kuitenkin tärkeitä hetkiä viettävät, joten vaikutusta on.

    Eläintensuojelukin menee kaupungeissa minusta nykypäivänä jo jossain kohtaa vähän yli. Kissan rääkkäystä mielestäni on sen ottaminen kerrostaloasuntoon, josta se pääsee ulkoilemaan vain valjaissa parvekkeelle.

    Terveisin
    Irma

Jätä kommentti

css.php