Pikkuhiljaa…pikkuhiljaa…

 Järki palailee pätkittäin. Olkaamme nyt vaan iloisia, mutta nyt on ensi merkit näkyvissä, lamasta huolimatta, että järki voittaa.

 On myönnettävä, että demarien lanulan ryhmä oli se porukka, joka prosessin sai aikaan. Hyvilläkään ajatuksilla ei ole menestymismahdollisuuksia, elleivät ne saa kannatusta. Lanulan päätös olla lakkauttamatta kyläkouluja oli Hämeenlinnan historian käännekohta. Rahallisesti ei päätöksellä ollut kuin n. kahden Ismon merkitys. Kirstunvartijahan esitti taannoin lehdessä lomautusvaihtoehdoista keskusteltaessa, ettei hallinnon parinsadantuhannen lomautussäästöllä olisi merkitystä kaupungin ahdingossa. Pyöristin sen summan  200 000 euroon, mikä olkoon siis uusi rahayksikkö, yksi Ismo.

 Nyt on taas näkyvissä sitä hyvää tahtoa, mitä oli runsaasti tasan vuosi takaperin. Jos asioita hoidetaan maltilla ja kunnioituksella, kaikkia kuunnellen, niin hyvähän tästä tulee. Niin hyvä kuin tästä voi tulla, tänä aikana. Kyläkoulujen säilyttämisessä, liitymissopimuksen ajan, näkyy orastavaa valoa. Vanhusten huomioiminen muutosprosessissakin alkaa kiinnostaa. Valtuutetut uskaltavat ajatella ihan itse. Ja tietty ne uudet konserninlukuohjeet…

 Se lanulan-porukan alkama prosessi on tuonut raikasta happea ja rehellistä rohkeutta päättäjiin. Ja vastuuntuntoa. Liian helposti kokouksen parin tunnin ”hieronnan” jälkeen aletaan potemaan Tukholman syndroomaa. Vaatii kirkasta otsaa, ja otsaa, muistaa, keitä varten päättäjät kulloinkin kokoontuvat. -Kaupungin asukkaita varten. Tässä valossa uskon, että säästöjen hakeminen myös henkilökuluista tulee yhä useamman valtuutetun mieleen. Viimeistään ensi vuoden budjetin hyväksymisen yhteydessä. Rohkeutta vaan.

 

Jätä kommentti

css.php