Höyryä, rautaa ja petroolia

 Yksinkertainen on kaunista. Yksinkertaisetkin saattavat olla. Ennenvanhaan asiat tehtiin jotenkin aistikkaasti. Veturi tai salonkivaunu. Maamoottori tai vanha traktori. Nykyään niissä on vain pintakiiltoa.

 Kova joukkue lähti eilen perinteiselle retkelleen. Uutta sykettä oli kuitenkin mukana. Uusi sukupolvi lähti mukaan. Isä , kaksi poikaa ja pojantytär, kohta kolme vee. Hyvinkään Maatalousoppilaitoksella (tunnetaan tällä nimellä) oli Rauta ja Petrooli- tapahtuman ensimmäinen päivä. En jaksa lakata ihastelemasta niitä kaunottaria , joita oli taas paikalle kerätty. Moottorin perimmäinen olemus näkyy jopa ulospäin vanhoissa maamoottoreissa. On helppo ymmärtää tekniikka , kun kaikki on näkyvillä. Ja ne vanhat traktorit ja autot. Uutena kasvavana trendinä on antaa laitteiden olla historiansa näköisiä. Kunhan käyvät ja kukkuvat.Historiansa komeuden ne tietty kertovat täysin entisöityinä ja maalattuina. Jokainen hana ja namiskuukkeli on muotoiltu ja taidetta jo itsessään.

 Taas tuli ajukoppaan laadittua omien entisöintikohteiden tavoiteaikataulut. Ja taas kerran ne pettävät.

 Toinen makuhermoja hyväilevä pysähdyskohde on aina rautatiemuseo Hyvinkäällä. Miten uljaita , komeita ja ankeita olivat vanhat veturit. Vastaavasti ankeus on kaukana niistä salonkivaunuista joita näytillä on. Kerrassaan aistikasta. Ulkokuoren maalauksineen. Upeita namikoita ja yksityiskohtia kaikkialla. Onkohan ihmiskunta menettänyt osan luovuudestaan ja kauneudentajustaan jonnekin? Vai voiko olla , että jonakin päivänä ihailemme nykyisiä muovin paloja?

  

4 kommenttia artikkeliin “Höyryä, rautaa ja petroolia”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Moikku Hannu!
    Samoja ajatuksia minullakin entisajan muotoilun aistikkuudesta menopelienkin suhteen.
    Onneksi on immeisiä, jotka kunnostavat vanhaa, jotta ei tämä maailma ihan pelkäksi muoviksi muutu.
    Sitä muovia riittää satoja miljardeja tonneja maailman meriinkin eläinen vatsan täytteeksi ja kuolemaksi.
    Ihmiskunta osoittaa luovuuttaan kylvämällä roskaa ympäri Tellusta.
    Onkohan niin, että joskus tätäkin aikaa muistellaan vanhoina hyvinä muovi-aikoina..
    Kaikesta huolimatta kaunista sunnuntaipäivää!
    T. Riitta

  2. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Hei Riitta!
    Vanhoissa laitteissa ei ergonomia varmaan ollut parasta,mutta kyllä niistä löytyy hienoja yksityiskohtia kromauksineen ja maalauksineen. Oikein pistää ihailemaan sitä vaivannäköä kun aikansa valumestarit ovat piirustukset osiksi valaneet. Samaa kauneutta löytyy rakennuskannastakin. Kun kirjaston yläkulman liikennevaloissa (Koulukatu?) nenä Vanajallepäin odottaa vuoroaan ja katselee risteyksen jälkeen vasemmalla olevan talon (on sillä joku nimikin kai?) ulkokuortakin, niin on vaivaa nähty. No , onhan meillä nyt tehdastekoisia betonipiirustuksiakin.
    t Hannu

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Morjens Hannu!
    Vanhassa vara parempi. On hyvä, että vanhoja tekniikoita pidetään kunnossa. Energian hintaa ja saatavuutta on vaikea ennustaa, joten höyrykoneet ja häkäpöntöt voivat olla tulevaisuutta.
    Tästä ei ilmat parane t. Hessu K.

  4. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Moron Hessu!
    On ne olleet kovia jätkiä ennen, kun ei ole data kertonut, miten osat tehdään, tai mitkä on vääntökäyrät milläkin kierrosalueella. Vaan kun luin tuota huomisen HäSa -nettiversiota niin korvista nousi höyry, suussa maistui petrooli ja kädet hamuili rautaa! :” Ei meillä hoivahotelleja”,” Vierasoppilaat kalliita” ”Jne”. Mihin loppui se järjenkäyttö ja kuntayhteistyö , johon nimeen tähän asti vannottiin? Onko Hämeenlinna siirtänyt ne muurinsa (kuten joskus kirjoitin) nykyisille rajoille, eikä tajua yhteistyön tärkeyttä? Vai eikö tilaaja-tuottaja- mallissa ole sellaista saraketta tehtynä, tai tyhjää ruutua rastia varten. Oikeesti, hei? Oliko liitoskunnat vähän niinkun Karjala, Viipurin(Kanta-Hämeenlinnan) turvaamiseksi?
    Eiköhän tämä riitä näin kommenttina. Tuli juuri hyvä aihe mieleen.
    Terkuin, Hannu

Jätä kommentti

css.php