Katsantokanta muuttuu

 Ne ihanat suomalaiset elokuvat! Westernien lisäksi ne ovat lemppareitani. Vaan mitä on tapahtunut niiden katselussa, kun nyttemmin näen ne uusiksi? En näe niitä enää ollenkaan samalla tavalla kuin ennen.

Aiemmin oli tietty se juoni ja näyttelijät. Kun nyt luen lehden tv- ohjelmia, en suinkaan katsele sitä, mitä se elokuva oikeasti voisi olla. Ajatuksiini tulee ohjelman esittelystä ensimmäisenä vuosiluku. Ja sitten…! Millaiset talot, millaiset huoneet, astiat, kampaukset, vaatteet ja… autot!! Niistä elän uudelleen vanhat suomalaiset elokuvat ja dokumenttiohjelmat! Kuvauksia tehtaista tai maataludesta. Miten työlästä ja miten antoisaa. Onnellisia ihmisiä!

 Miten hienoa on katsella jostakin Helsingistä kuvattua pätkää vuodelta -52  tai -39 , -65 , -74 jne!!! Ensimmäisenä katson ohjelman aiheen. Olisiko paljon ulkokuvauksia, sisältä huoneista tai silloista muotia, autoja , mitä kaikkea?

Ohjelman edetessä voi vain miettiä, että isämme asuivat noin ja noin. Paljaat hirsiseinät kenties, ulkona kerrostalossa pihalla pitkät halkopinot ja pyykkinarut talojen välissä!! Voi miten ”romanttista”, ja vain yhden sukupolven takaa.

Katukuvat autoineen ja mahdollisine moottoripyörineen ovat jo lähellä kliimaksia. Arvuuttelen ne kaikki nuoruudessani näkemäni automerkit, tunnistanko kaikki näkemäni autot ja moottoripyörät.

Vähäisen tv:n katseluni olen keskittänyt nyttemmin näiden vanhojen pätkien ”uudelleen katseluun”. Siitä on tullut tällä tavalla entiöinti- ja keräilyharrastukseni lisämauste. Ja antoisa.

Kokeilkaa katsella seuraavan kerran elokuva tai dokkari uudella tavalla.

11 kommenttia artikkeliin “Katsantokanta muuttuu”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Moikku Hannu!
    Olen vanhojen kotimaisten elokuvien friikki.
    Niskavuoret osaan melkke ulkoa.
    Komisario Palmut, Suomisen perhe, Kulkurinvalssi ja vaikk mitä..
    Noist menopelimerkeistä en ymmärrä mittä, mutta sitä oon mieltä, että nekin tehtiin ennen taideteoksiksi.
    Mielenkiinnolla oon myös seurannut Radio Hämeen juttuja vanhoista suomalaisista filkoista.
    Miten huolella tehtyä musaa filmeissä..
    NAM.
    Mukavia vanhojen kotimaisten naatintahetkiä!
    T. Riitta

  2. avatar Sari R sanoo:

    Tervehdys! Paitsi noita viisi- kuusikymmentävuotta vanhoja filmejä, on tosi mielenkiintoista katsella nuorenpiakin ajankuvauksia sekä dokumentteja. Ajan ja meiningin muuttumisen näkee niistä jopa hätkähdyttävästi. Vanhat uutispätkät ovat myös kiehtovia.
    Ja aika kamala on katsella kahdeksankymmentäluvun sarjoja, leffoja, ajalta jolloin itse aikuistuin… voi niitä olkatoppauksia ja muuta tyyliä… leppoisia hetkiä ruudun ääressä, on siitä töllöstä siis paljon iloakin!
    Sari

  3. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Huomenet Riitta ja Sari!
    Kun katson filmin valmistusvuoden, niin sen jälkeen seuraan esim , minkä vuosimallin autot ovat ”päätähdillä” ja keskeisissä kuvauksissa. Vanhemmissa leffoissa vuosimalleihin ei niin kiinnitetty huomiota, mutta 60-luvun jälkeen filmeissä tuppaa olemaan just sen kyseisen filmausvuoden kärry. Tausta ja katukuvista näkee sitten sen ajan oikean otoksen, eli 10-20 v vanhemmat autot. Viikonloppuna tulleessa leffassa oli kaffekupit juuri silloin Arabian hiljan lanseeraamaa mallistoa. En nyt saa päähäni merkkiä, mutta katson myöhemmin.(kun en ole varma katoaako tämä teksti jos haen kuvan ja nimen netistä). Eli tällä tavallakin voi leffasta ”nauttia”.
    T, Hannu

  4. avatar MerjaU sanoo:

    Ja ne klassiset kaunottaret, naiset. Eihän sellaisia enää näe missään!
    Meillä nuoret (!) keräilevät vanhoja Suomi-filmejä DVD:nä. Niitä joskus tihrustellaan yön tunteina yhdessä. Minulla taitaa mennä jo neljäs tai oikein laskien viidesvuosikymmen niiden seurassa. Kestohittejä!
    Haluaisin 5kymppislahjaksi Martti Katajisto-paidan..

  5. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Hei Merja! Jonkunmoinen kokoelma on täälläkin, tosin vain videoina. Ne naiset, ne naiset, juu. On tosi, että tyyliä löytyy. Entisaikain naisten ääni on erilainen kuin nyt. Eikä kai pelkästään äänitekniikan eikä edes sen viinabasson takia. On kai tutkitusti muuttunut.
    Asumisen tasoa jos vertaa nykyiseen, niin ihmetyttää miten kaikki kotihommat tuli tehtyä. Ei tiskikoneita, ei lämmintä vettä, ei keskuslämmitystä, – mukuloita kylläkin pirtti täynnä. Ja se kuuluisa laatuaika itselle, kun joka neliöllä oli sänky. (ei koske kartanokulttuuria) Eli ei hätää, tämä homo sapiens on sopeutuvainen ruumiillisesti, joskin nykyaikana korvien välistä voisi ruveta kiristämään .
    Upeita juttuja niistä leffoista löytää. Mitähän hienoa tästä ajasta viidenkymmenen vuoden perästä? Varmaan yksi on se että:” Ne sai ajella autoilla miten vaan!”
    T. Hannu

  6. avatar Ilkka Iivari sanoo:

    Ylen Elävä Arkisto on hyvä paikka katsella vanhoja dokumenttejä.
    Just äskettäin katselin Reino Paasilinnan dokumentin Sallan Lapajärven kylästä. Hyvää Lapin elämän kuvausta.
    Suosittelen löytyy kun näpyttelee hakusanaksi Noususuhdanne.

    Onneks ei ole televisiota, sillä siellä tuntuu tulevan radion ykkösuutisten mukaan jotain amerikkaisla jaksonia ja sen kultaista arkkua

  7. Huomenta Ilkka! Kiitos vinkistä! Oli sitten eka vaan ei viimeinen visiitti Ylen arkistossa. Hieno juttu. Katsoin alun ko ohjelmasta. Asiakin oli kiinnostava, mutta heti alussa näkyi aitoja ”maisemia” niin sisältä pirteistä kuin muualtakin. Katson loppuun sateen alkaessa. Asia , mitä käsiteltiin oli aikanaan vaikea ratkaista. Uskon, että ne strategiset 20 vuotta, kun yhteiskuntaa rakennettiin ja vaikkakin liian pieniä tiloja perustettiin, niin se aika oli omiaan sulauttamman ihmiset uuteen yhteiskuntaan. Työtö ja tekemistä oli. Jos vaihtoehtoina olisi ollut nykyiset pakolaisleirit, Suomen kartta olisi varmaan toisen näköinen. Tai sitä ei olisi.

    Vinkistä kiittäen, Hannu

  8. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    Hannu hei. Yle arkisto on todella tutustumisen arvoinen paikka.
    Se tarjoaa aikamatkan menneisyyteen . Ja aivan totta, kyllä niitä suomalaisia vanhoja elokuvia katselee toisin silmin.Kun juhannusaatto oli sään suheteen mitä oli, niin katselimme
    Niskavuori elokuvan . Rauni Luoman esitys vanhaemäntä Loviisana oli vahvaa kerrontaa siitä maaatalouden puolesta siinä vaiheessa kun hyväksytyt ja totutut rakenteet
    alkavat murtua ja muut elinkeinoalat nousevat maatalouden rinnalle.Ossassa suomalaisia elokuvia on myös palanen tämän
    maan historiaa.
    Länkkäreistä puheenollen miksiköhän ne eivät vanhene? Itse
    olen katsellut esim Hyvät pahat ja rumat niin moneen kertaan että osaan juonen ulkoa, mutta silti se pitää katsoa uudelleen
    ja uudelleen ?

  9. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Hei, Marjaliisa!
    Länkkäreissä on tusinan verran,ainakin, klassikoita, joita voi katsoa toistamiseen. On siitä joskus jopa huomautettu. Ja tietty Tuntematon sotilas on sellainen myös. Vaan ne kotimaiset! Taannoin tuli dokkareita patruunoista, eri teollisuuden aloista, ja kun ekan näin, niin oli pakko kytätä muutkin. Aivan uskomatonta dokumenttia siitä, miten ennen tehtaissa tehtiin duunia, ja mitkä olosuhteet. Silti oli se onni! Arabiasta tullut ohjelma oli ihan must! Kun on joskus perehtynyt niihin, niin on mukava nähdä niiden alkulähteiltä ohjelmaa. 20 v takaperin en olisi silmiäni vaivannut ”mokomaan”.
    T Hannu

  10. avatar kiltti äitipuoli sanoo:

    Niinpä niin, elokuvissa Ansa sai aina Taunonsa ja Suomisen Ollin kesissä paistoi aurinko…ja se ihana Olavi Virran musiikki täynnä tunnetta ja palavaa, joskus onnetontakin rakkautta…ja ne vanhat autot ja moottoripyörät, ah ! Voi että, kyllä minäkin niitä aina katson ja annan haaveiden ja ajatusten lentää….Kenties minullekkin joskus vielä..
    Hyviä elokuvahetkiä sinulle ja…
    terveisiä täältä 50-luvun vuosikerralta.

  11. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys 50-luvulle!
    Onhan ne Ansat ja Taunot iki-ihania näyttelijöitä. 50-luvulla syntyneistäkin on joistain tullut tosi hyviä näyttelijöitä. Mieleeni tuli yksi aikansa sankari , Rosvo-Roope!
    Terkuin, Hannu

Jätä kommentti

css.php