Ei-blogi. Eli mistä et voi kirjoittaa

Heittäisitkö tähän hersyvän kertomuksen nuoruudestasi sen ensirakkautesi kanssa? Niistä sähellyksistä? Et voi. Silloinen kumppanisi saattaa kattaa aamiaista eri perhekunnassa ja hänen puolisonsa lukee blogiasi. Pahimmillaan naapurisi tunnistaa sinut ja hänet kertomuksestasi. Saati että ”hän” kommentoisi blogiasi. Entä puolisosi?  Ei käy.

Menneisyydestäsi voit kertoa vain ne hauskimmat jutut. Ja lievät kolttoset. Valehdella ei voi, sillä aina joku muistaa. Yhtään mainettasi tahraavaa kertomusta et voi kertoa. Ainakaan pahempia. Vaikka olisitkin selviytynyt niistä kuiville. Ei käy.

Menepä haukkumaan koiran, kissan tai gerbiilien omistajat, vaikka ne olisivat jyrsineet koko asunnon. Kauniisti pitää lausua. Jollakin ystävälläsi on kuitenkin niitä eläimiä. Asuvat kaukana, mutta lukevat blogiasi. Ei käy.

Sairaudet. Hoidosta kylläkin tai siitä, ettei hoitoa saanut. Luulotauti vielä menettelee. Muista ei käy kirjoittaminen. Menopaussi, eturauhasvaivat, ”hullun lehmän tauti” eli PMS-oireyhtymä. Menepä sanomaan niistä sanaakaan! Ei käy.

Lista on loputon.  On yleensä ihme, että kerrottavaa riittää. Päiväkirjaksikin on blogia tituleerattu. Koittakaapa kirjoittaa edes viikko blogiin, niinkuin päiväkirjaan. Ei käy.

Jäljelle jää ainankin luonto ja politiikka. Politiikkoja voi haukkua. Vähän pitäisikin. Toisaalta;- ei etukäteen , ei jälkikäteen, ei keskeneräisistä asioista, ei valmiista, ei sellaisista , mistä ei itse ymmärrä, ei salailusta, ei kähminnästä…

 

6 kommenttia artikkeliin “Ei-blogi. Eli mistä et voi kirjoittaa”
  1. avatar Pekka Lampela sanoo:

    Tässä eräs esimerkki kaikesta siitä mitä voi kirjoittaa: http://www.agrippa.jossain.com/paivakirja/paivakirjaesittely.html
    Tämä on yksi vanhimmista kotimaisista blogeista joka on kirjoitettu päiväkirjan muotoon. Tämän kirjoittaja on ollut inspiraation lähteenä monelle blogikirjoittajalle, myös erilaisissa koulutustilaisuuksissa.

  2. Terve Hannu!

    Toki julkinen blogi on eri asia kuin oma piironginlaatikossa oleva päiväkirja. Blogi on kirjoitettu toisten luettavaksi ja niinpä oma harkinta pitää pelata siinä, mitä tahtoo muille jakaa.

    Vaikka kaikesta ei voi eikä kannatakaan kirjoittaa, niin ”sallittuja” teemoja on ihan riittämiin. Minulla politiikan lisäksi teemoina on ollut ainakin koti, koulu, kasvatus, luonto, ympäristö, joukkoliikenne, seurakunnat, maahanmuuttajat, matkat, ystävät, musiikki, televisio-ohjelmat, juhlapyhät jne. Omilta nettisivuilta löytyy lisää tarinaa vaarista anoppiin…

    Blogilla on monta merkitystä. Minulle se on kanava ajatusten jakamiseen, mutta myös kuulumisten kertomiseen ystäville. Minulla on periaate, että kaiken mitä kirjoitan, voin sanoa myös ääneen. Jos on tarvetta antaa palautetta jollekin, niin negatiivinen on parasta sanoa suoraan edessäpäin, positiivisen voi kirjoittaa jälkikäteenkin.

    Hyvää viikonloppua!

    t. Teija

  3. Tervehdys!

    Olette kaikki oikeassa. Paljon voi blogissaan kirjoittaa, mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

    Minä tarttuisin moneen aiheeseen terävämminkin, jos ei tarvitsisi ottaa huomioon sitä vaihtoehtoa, että joku ottaa asian henkilökohtaisesti. Esimerkiksi koulukiusaamisesta kirjoittamistani pitää aika tiukasti aisoissa sen mietiskely, kuinka paljon jälkeläisiäni koulussa ja netissä sitten kurmotetaan äidin sanomisten perusteella. Eli kouukiusaamisesta kirjoittaminen pistää kiusaamiseen vain lisävilskettä. Siitä kirjoittamattomuus ei kuitenkaan vähennä kiusaamista sekään.

    Jos kirjoittaa koiran kakoista, niin tokihan se johonkuhun kolahtaa. Mutta vaikken tiedäkään, kuka koirineen tai lehmineen(?) käy välillä jopa postilaatikkomme viereen pyöräyttämässä ison kenkäparin kokoisen torttuläjän, mieleni tekisi muistuttaa koiran- (ja lehmän-)omistajan hyvistä tavoista ja velvoitteista. Silläkin uhalla, että joku leimaa minut kiiluvasilmäiseksi koiranvihaajaksi.

    Taiteilua vaatii asioista kirjoittaminen asioina. Joku löytää aina silti henkilökohtaisen näkökulman.

    Mutta opetellaan yhdessä? 🙂

    Susanna

  4. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys Teille! Kiitos Pekka osoitteesta! Pikaisesti kävin siellä. Kun pidenpään lukee jonkun tekstejä, huomaa kirjoittajan ”tyylin” ja otteen. Toivottavasti tyyli, keinot yms ei tartu. Olisi mukava olla oma itsensä.
    Teijalle ja Susannalle aiheista ja uskalluksesta: Vaikka kirjoitinkin, että ihmettelen yleensä onko aiheita kirjoittaa mistään, tarkoitin kutakuinkin päinvastaista. Tämä ”Ei-blogi” oli niitä varastoblogeja, joista kirjoitin 50-blogissani. Raakasin sen silloin alkumetreillä , ettei vaan kukaan ymmärrä niin, ettei näistä voisi kirjoittaa, tai että tässä kaikki. Aiheita on miljoonia, ja aina parempia ne olisivat, mitä vähemmän pohtisi, voiko siitä ja siitä kirjoittaa. Yleisesti kuitenkin havaintoni oli, että on olemassa vähemmän kirjoitettuja aiheita.
    Susannan kanssa ajattelen samoin, jotta se minkä taakseen jättää… Tämän kaiken tietäen olen silti ottanut kantaa politiikan puolella reilusti ja ennakkoluulottomasti. Joillekin olisi helppoa olisi vain myhäillä tai vaieta, minulle ei. Silti vänkäilen kaikenlaisia. Toki pyöristän joskus tarvittaessa passiivilla, konditionaalilla, ehkä, luulisin yms pehmoilusanoilla.
    Reilusti kirjoittamaan laidasta laitaan ja keskilattialle kanssa!
    Ps. Oikolukijalle: Yritän kirjoittaa tarpeeksi epäselviä tekstejä.
    T.Hannu

  5. avatar Merja U sanoo:

    Anna mennä vaan ja jos yli jää niin kirjoita romaanikässäri. Niin mä tein, tosin huonolla menestyksellä.
    Kerran appiukko kiehahti, kun olin kirjoittanut lehteen kolumnia ja manitsin kuinka appivanhemmat myöhästyivät häistä.
    Ja yhdessä ajankohtaisessa musikaalissa on repliikki: ’Miksei daamit ymmärrä, ettei kaikki läpät ole tarkoitettu henkilökohtaisiksi loukkauksiksi niiden persoonaa kohtaan.’ Niin se on, aina joku ottaa herneet ja toinen ei puhu vuoteen (mikä ei ole ollenkaan huono juttu aina) ja kolmas ymmärtää aivan väärin.
    Uutta matoa koukkuun!

  6. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Terve Merja! Tiedän, että sinulta löytyy poweria kirjoittaa extremeäkin,- ja osaat sen! Voisitko kuvitella kirjoittavasi ”Hullun lehmän taudista”, – ekaks aiheesta ja sitten siirtyä mahd naapuriisi… kaveriisi.. .ja kertoa mitä kaikkea kivaa se aiheuttaa… näin maanviljelijälle… jos ilmaantuisi…Englannissa vaan…
    Oikeesti. Ei ihan liikaa kannata ajatella kaikkien mahd ajatelmia omista kirjoituksista. Kuinka monta kirjaa olisi jäänyt julkaisematta pelkästään oman maan silloisen sensuurin vallitessa. Tai sen pahimman, – itsesensuurin..?
    Rysä esiin ja kalaan, Merja! Samassa veneessä ollaan! T.Hannu

Jätä kommentti

css.php