50.blogi: Kirjoituspoliittisia tunnustuksia

Ei se laatu, eikä määrä, -blogi vaan. Viidenkymmenen blogin ikään ehdittyä, voinee tehdä pieniä tunnustuksia. Sellaisia, mitkä jälkeenpäin kaduttavat. Ensiksi kuitenkin kiitokset lukijoille, molemmille. Niille, jotka ovat siitä huolimatta blogejani lukeneet, ja niille, jotka siitä huolimatta eivät ole niitä lukeneet. Jälkimmäisissä on toivoni; minulla saattaa olla vielä ystäviä.

Blogijärjestelmän ylläpitäjälle suurkiitos! Voi olla kiitos vähän väärässä paikassa, jos vaikka on rasitteeksi muodostunut, mutta 50-blogijuhlissakin kiitellään aina. Ja pidetään blogipuheet. Siis kiitos! Ja myös kaikille 238 kommentille!

Politiikasta en tiedä mitään, en osaa sitä. Kuten työyhteisöissäkin, jos ei ole koulutusta ja tutkintoa, niin ei osaa. En ole saanut poliittista koulutusta. Siksi kirjoitankin täysin epäpoliittisia juttuja. Se mahdollisen lukijan eduksi luettakoon.

Olen päättänyt kirjoittaa nätisti, kauniisti ja ketään vähääkään loukkaamatta, neuvomatta tahi ärsyttämättä, saati, että pienintäkään kyseenalaistamista mistään…. Tarkoituksenani herätellä kuolleita ajatuksia ja ajatella kuolemattomia. Ja kirjoittaa niistä.

Ja, ettei mahdollinen lukija luule, että on saanut luettavakseen mitä tahansa, niin sanon heti, että EHEI! Raakkaus on ollut armotonta. Parempia päiviä, hetkiä, ja fiiliksiä odottaa moni julkaisematon blogi. Ja kai on pakko heti todistaa. Julkaisemista odottaa seuraavat nimetyt blogit: Synnyttämisen tuska, Muurahaisenpolku, Kokemuksia kuolemasta, Varjobudjetti, -ja blogijohdannaiset, lempparini: Arvausblogi, Rantamuotiblogi, Blogihäät, Neuroblogi, Blogiseisokki, Blogipalauteblogi, Ei-blogi , jne. Laadunvalvonta on siis armotonta. Tämän litanian jälkeen linja varmaan katkaistaan….

Keskimäärin , jäljestäkin sen näkee, käytän varsinaiseen kirjoittamiseen(ei siihenkään koulutusta) n 15 min (mutta koko päivän ajattelen lukijoitani, siis yötäpäivää). Ne sormet…. Päivän mittaan voi mieleen tulla kymmeniä hyviä aiheita. Onneksi navetalla, kokouksissa ja traktorissa ei tule kirjoitetuksi. Ja sitten ne unohtuvat (taas lukija ja ylläpitäjä huokaisevat). Mikä sitten on kirjoittamisessani vaikeinta? Kai se on pakko tunnustaa. Se asia on vaivannut kirjoittamistani koko ajan. Vaikeinta on kirjoittaa, kun ei ole mitään asiaa!!   Iloisin 50-blogiterveisin, Hannu!

 

4 kommenttia artikkeliin “50.blogi: Kirjoituspoliittisia tunnustuksia”
  1. avatar Ismo Soukola sanoo:

    Onnittelut, Hannu!

    50 on melkoisen mukava luku!

    Perässä tullaan, hitaasti eikä aina niin varmastikaan.

    T. Ismo

  2. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Kiitos Siniselle Miehelle! Ei tässä 50 jälkeenkään pahempia väristyksiä. Vaan se kesä tuli jo ja sen myötä sisäliikuntakausi alkaa olla lopuillaan ja ulkoilma vetää puoleensa. Eikun pihalle! T Hannu

  3. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Onnea Sinulle Hannu 50 rajapyykin-bloggari!
    Sit ku täytät 50v. tulet huomaamaan, että elämä ennen sitä olikin pelkkää harjoittelua.
    Poliittinen vaatimattomuutesi, hervoton huumorintajusi säilykööt seuraavillakin kierroksilla.
    Jos sallit, illalla skoolaan saavutuksellesi klo 19.00 jälkeen.
    Tervehtien
    blogitoveri
    Riitta

  4. Aamupäivät jo Riitta! Toivottavasti ehdit skoolaamaan, minunkin puolesta. Ptiää jo vähän kevät kiireitä täälläpäin. Matti Nykästä siteeratakseni:” Elämä on ihmisen parasta aikaa!”
    Aurinkoterkuin, Hannu

Jätä kommentti

css.php