Hajumuisti, poliittinen muisti, muisti

Poliitikoista on sanottu, ettei heillä ole hajuakaan muistista! Kevään tuoksut tai tietyt iskelmät ja paikat avaavat minun muistilokeroita. Nenäni avulla näen silmissäni  nuoruusmuistoja! Alla Cortina -68, Baccara tai Beach Boys soi mankassa, Aulangon puistotie ja satumetsä! Tarvitaan vain kevät, sopiva tuoksu, ja filmi pyörii, olin sitten missä tahansa!

Muistin ihmeellisyyksiä ei oikein käsitä. Odotan joka vuosi tiettyjä tuoksuja, jotta saan hetken fiilistellä menneissä. Vaikka kuinka ajattelen niitä samoja mukavia asioita, ne eivät ole täydellisiä ilman tuoksuja. Joskus jopa kadun vilinässä tulee mieleen, onko joku suihkauttanut vuosikertaparfyymiaan, kun tuttu tuoksu palautuu mieleeni 70-luvun loppupuolelta. Ja sen myötä joku tietty hetki, jonka olin jo unohtanut. Toki tietyt levytkin radiosta, tuovat  myös mukavia muistoja. Ihanaa aikaa, nyt ja silloin!

Isäni sukupolvelle olen anteeksipyynnön velkaa. Isäni ikäluokka oli viimeinen joka osallistui jatkosotaan. 60-luvun lopulla olin kyllästymiseen asti kuunnellut miesten kertomia sotajuttuja. Olin kymmenvuotias ja pähkäilin, miten he edes muistavat niin vanhoja asioita enää! Taitavat jo keksiä! Sodasta oli kulunut silloisen kymmenvuotiaan silmissä jo yli kaksikymmentä vuotta! Nyt tiedän, että he varmasti muistivat ne asiat. Ja ne varmasti olivat muistelemisen arvoisia. Anteeksi siis!

Vaan mitä muistia edustaa poliittinen muisti? Isot pojat latelevat kulloinkin hallituksessa ollessaan täysin eri asioita kuin oppositiossa ollessaan. Ja nöyrä kansa alkaa muistamaan asiat samoin, vaikka ne olivatkin aivan toisin. Ei hajuakaan muistista. Haisee kuitenkin.

2 kommenttia artikkeliin “Hajumuisti, poliittinen muisti, muisti”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Pyhäpäivää Hannu!
    Josko politiikon muistijälki onkin olematon ja se lähimuistikin toimii vain pätkittäin oppositio-hallitusvastuuta mukaellen..
    ni pirun pitkävihaisia ovat monet edustajamme.
    Lehtijuttuja mittailtiin, tulkittiin, olenko suosinut jotain puoluetta kirjoittamalla pari riviä ehkä enempi, vähempi kanssayrittäjästä..
    Tulkintoja riitti, vaikka juttu ei mielestäni sivunnut millään taajuudella politiikan monisäikeisiä polkuja.
    Vieläkin joku muistaa muistuttaa, että mitä ja ketä sä siinä kesädekkarissasikin tarkoitit..
    Minä, joka tunnen suurta lukkarinrakkautta aitoa vakaumusta tunnistaessani, oli puolue mikä hyvvää.
    Hajumuistista juttelin äskettäin DNA-jatkeeni kanssa.
    Hän naureskeli, että lapsuus tuoksui Chanel viitoselta ja bensalta, jotka tuovat mieleen aina mutsin..
    En mä mikään imppaaja ollut,
    se bensan katku leijaili Ahveniston radalla,
    jossa seisoskelin maha pystyssä vauhdin hurman lumoamana loppurutistukseen saakka.
    Lapsiparkani, vastaleivotun pullan tuoksu puuttuu hänen ipana-ajan muistijäljestään..
    Haistellaan ja maistellaan heräävää kevättä!
    Riitta

  2. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Hei Riitta! Mä arvaan, että sä olet siis kehunut kaikkia puolueita kirjoituksissasi! Ei ne muuten kateellisia ole. Pikku haukku kaikkia kohtaan lopettaa arvostelun. Tosin lukijatkin, ja duuninkin. Se siitä siis!
    Ainoa murhe on tuossa sun menneisyydestäsi se, ettei sitä vanhanajan hyvänhajuista bensaa enää myydä! Oikeesti, tää nykyinen bensa lisäaineineen saa voimaan pahoin. Ja nykyiset pakokaasutkin. Ennen niitä ”nuuhki mielellään”.
    Vaan äidin leipoma hiivaleipä, — kun tulit suksilla talvipakkasella kotiin, ja aukaisit pirtin oven….
    Terkuin Hannu

Jätä kommentti

css.php