Lemmikkieläinajokortti, kiitos!

Ylilyöntejä on monenlaisia. Eu-direktiivi ”ajokortista” lemmikkieläinten hallussapitäjille voisi olla sellainen. Laiminlyöntejäkin on monenlaisia. Lemmikkieläintenkin. Miten suhtautua siihen tosiasiaan, että niin hyödyllisiä ja välttämättömiä kuin lemmikkieläimet ovatkin, niin ääritapauksetkin ovat karmivia.

Vanhainkoteihin ja muihin palvelulaitoksiin on uuden trendin mukaisesti tuotu vierailulle kissoja ja koiria.  Mikä onkaan sen parempaa terapiaa, silloin kun allergiat on otettu huomioon! Perinteisesti kotilemmikkieläimet ovat meille se mielen, kunnon, ja kehityksen virkistys. Muita hyötyjä en edes lähde luettelemaan.

Oma lukunsa ovat eksoottiset , tänne kuulumattomat eläimet, jotka otetaan hetken mielijohteesta. Ja sitten viemäriin. Vaan sitten, kun ne tavallisetkin lemmikit saavat vallan omistajistaan. Vuokrataloyhtiöt piikkaavat kissojen tuoksuisia betonilattioita ja uusivat koirien jyrsimiä keittiökalusteita, listoja ja ikkunalautoja.

Mielenterveysongelmaisille lemmikki on usein avuksi. Vaan mitä tehdä, kun koira, kissat, jne saavat kaiken huomion, rahat ja ajan. Ja kun perheen lapset menevät kouluun talvella T-paidassa nälkäisinä (suurinpiirtein suora lainaus koulufoorumista) ja lemmikki voi hyvin? Ja kun lisääntymisviettiään normaalisti toteuttavan lemmikki jatkaa sukua ,eikä omistaja osaa tehdä uudelle sukupolvelle mitään? Tässä vaiheessa toivoisin sitä EU:ta apuun. Jos ei oma eduskuntamme, lastemme omat vamhemmat ja yhteiskuntamme täällä pysty.

Mitä pitäisi edellyttää lemmikin kotiinsa ottajalta? Tai heidän vanhemmiltaan? Olisiko hyväksi ns ajokortti, joka alkaisi siitä miten se lemmikki lopetetaan? Todennäköisesti se kuolee ennen omistajaansa. Miten sen suvunjatkamista ehkäistään? Ja kaikkea muuta.

Ennenvanhaan, kun pystykorva teki pennut, sen omistaja oli hyvin tarkka, mikä pennuista oli virkein, suurin jne. Loput hävitettiin. Se oli luonnon laki. Nyt kaikki ovat myyntikelpoisia. Poikani kysyi ollessaan noin kolmevuotias, kun oli pakko lopettaa ylimääräiset kissanpennut: ”Kuoleeko ne, kun ne tapetaan”. Vastasin.

 

4 kommenttia artikkeliin “Lemmikkieläinajokortti, kiitos!”
  1. avatar Ransun kaveri sanoo:

    KISSA VIEKÖÖN…
    Justiinsa samaa mieltä; Niin on karmaisevia kokemuksia ihan lähipiirissäkin siitä, miten annetaan elukoiden tulla Isännäksi ja Isännän Rengiksi. Eräänkin perheen kolme kissimirriä, suomeksi sanottuna, kusi kolme sohvaa, nojatuolit ja kalliit joustinpatjat kaatopaikka kuntoon.
    Huusholli haisi aina kuin Ämmänsuo ja kissat kävelivät ruokapöydällä,kirjahyllyissä, roikkuivat kattolampuissa.. Hyi hitto, sanon minä. Juo siinä sitten kahvia muina miehinä kun kolli oli juuri astellut lautasella.
    Minulla ei ole eläimiä mitään vastaan, mutta kyllä juttu on niin, että joka eläimen ottaa sen pitä se myös kasvattaa ja hoitaa.

    Sitten on luku sinänsä niillä ihmisillä jotka alkavat puhua koirastaan HÄN muodossa, voi jestas !! Hän teki sitä ja Hän menestyi niin hyvin ja Hän on nyt saanut parhaat terapetutit koska Hänellä on ihan selvästi stressi.
    Saati sitten jos Hän kuolee. Sen seitsämät pystit laitetaan hautausmaalle ja käydään viemässä kynttilää ja kukkaa.
    hohhoijaa.
    Minulla on ollut elämäni aikana kaksi aivan loistavaa koiraa. Jotka toki toivat iloa elämäämme, ja oli toki surullistakin kun koirat aikanaa vanhuuteen kuolivat, mutta Voi Jee, kuinka nautin, kun ei tule kurajälkiä, ei tarvitse lähteä kaiken maailman koiran ilmoilla ulos värjöttelemään ojan pientareille, ei tarvitse järjestää hoitoa kun päätän yhtäkkiä lähteä matkalle ja meille voi kaikki allergisetkin vieraat tulla.

    Koirat, kissat, marsut, kultakalat ja vaikka käärmeetkin ovat ihan ok. kunhan ne eivät ala näyttelemään pääroolia ja olemaan pääpuheenaiheena vierailuissa ja tapaamisissa ja kunhan eläimet ja niiden ympäristö pidetään siisteinä.

  2. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    Hei ajokortin tapainen testi on hieno ajatus, vaan miten se toteutuisi?. Ainakin tänä päivänä lemmikkieläinten osalta on
    villit jokamiehen markkinat ainakin kun lukee sanomalehtien
    pikkuilmoituksia. Onhan se kyllä parempi tapa päästä eroon hetken mielihoteesta hankitusta lemmikistä kuin se että ne viedään roskikiseen tai jätetään tien varteen. Eksoottiset lemmikit eivät kuulu näihin maisemiin , kilpikonna kai jotenkin
    menee, vaikken ymmärrä mikä siinä kiinnostaa????????
    Yleensäkin lemmikkieläinten hankinnasta on tullut tietynlainen
    muotivirtaus. Kun jollakin megatähdellä on pieni taskukoira, niin kas kummaa jopa Hämeenlinnan kaduilla näkee nuorilla näitä taskukoiria, on niin trendikästä omistaa tällainen lemmikki
    aika omituista mielestäni. Minusta lemmikinottaja ottaa itselleen niin kasvatus-kúin hoitovastuun ja aina on muistettava
    niiden alkuperä , villieläin. Muuten kissan luonne ei muutu leikkauksen myötä – kyllä se rakkaus niin nartulla kuin koiraallakin raksuttaa, mutta kissapopulaatio ei lisäänny, muut
    puheet leikkauksesta ovat höpön höpöä. Kokemusta omista kateista on.
    Vielä siitä kortista, se on hyvä ajatus kun ajattelee nykyistä lemmikkieläin ( koira- ja kissamaailmaa) maailmaa.On niin surullista todeta että varsinkin koirin kasvattajamaailmassa on sellaisiakin henkilöitä joille taloudelliset arvot ovat ensisijaisia ja
    siten koirat ajautuvat kenelle tahansa ja seuraukset ovat niitä joista kerroit. Siitä vaan lemmikkieläinkortti haasteeksi rotukoira
    ja rotukissayhdistyksille . Monirotuiset koirat ja maatiaiskissat
    ovatkin sitten oma lukunsa

  3. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys Ransun ystävälle ja Marjaliisalle! Siinäpä se on se muitakin sektoreita vaivaava ilmiö: Suurin osa ihmisistä huolehtii kaikesta, lemmikeistäkin. Sitten se pieni murto-osa…? Myin kerran vanhan käyttökelpoisen sohvan ja ylläri oli suuri, kun ostaja halusi tietää oliko talossa ollut sisäkissaa. En tullut ekaksi ajatelleeksikaan sitä kysymystä, mutta pian sen ymmärsin.
    Vuokrataloyhtiöissä soisi olevan velvollisuus ilmoittaa , mitä lemmikeitä huoneistossa on (tiedä vaikka tälläinen velvollisuus jo olisi).
    No, se kortti-ajatukseni oli vähän selleinen herättelevä. Jotenkin toivoisin perehdyttämis- ja harkinta-aikaa lemmikin hankinnassa. Kun tuo pajunkissa-aikakin vaihtuu taas kesäkissa-ajaksi. Aurinkoisin terveisin Hannu

  4. avatar Oinaskoira sanoo:

    Kyllä se lemmikkieläinajokortti on ollut jo pidemmän aikaa puheissa erilaisilla lemmikkifoorumeilla, ja asiasta on myös vihjattu medioissa, eiköhän tuollainen pikku hiljaa ilmaannu muutaman vuoden sisällä, tai näin ainakin sopii toivoa!

    Mielestäni lemmikkieläinajokorttia tarvitaan kipeästi: erilaisia heitteillejättötapauksia on tuhansia vuosittain, mutta näiden lisäksi myös monia muita tapauksia, joiden ehkäisyksi tai tilanteen purkamiseksi olisi ajokortista hyötyä. Ajokortin saamiseksi pitäisi suorittaa eräänlainen kurssi, jossa käytäisiin mm. eläimen lajityypillinen käyttäytyminen läpi -tämän ymmärtämiseksi ei paljoa vaadita, ja sadat ihmiset olisivat lemmikkieläimensä kanssa onnellisempia, jos vain ymmärtäisivät katsoa karvaista ystäväänsä uudelleen ja miettiä, mikä se oikeasti on ja mistä se tulee. Koirien kohdalla mietittäisiin myös koulutusasioita ja sitä, kuinka tärkeää oikean rodun valinta on: aktiivinen ja kasvatuksellisesti haastava työkoira ei missään nimessä ole sitä, mitä lapsiperheen tulee harkita perheen ensimmäiseksi koiraksi!

    Vastuuntuntoinen ja hyvä kasvattaja myy pentuja vain tarkoin harkituille ostajaehdokkaille, mutta puhuvatko kaikki aina totta, ja onko lemmikin olosuhteet alusta loppuun sellaiset, kuin suloisia pentuja katsellessa pentulaatikon äärellä ollaan vannottu ja lupailtu? Ajokortti voisi antaa tästä jotain osviittaa. Kannatan! Ja uskon rotuyhdistystenkin kannattavan.

Jätä kommentti

css.php