Ajattele – Hyvä Ystävä

 Mihin ovat kirjeenvaihtokaverit kadonneet? Ei kai nämä blogit..? -Ei. Ne kyllä katosivat jo vuosia sitten. Eräs ystäväni on ottanut uudelleen tavaksi kirjoittaa kirjeitä. Houkuttaa kyllä minuakin. Hän lähetti kymmenen kirjettä ystävilleen. Jokainen vastasi ja oli haltioissaan saadessaan käsin kirjoitetun  kirjeen! Kirjeessä on jotain maagista, kenties nostalgista. Arvokasta joka tapauksessa.

Lapsuuden ystävien jälkeen, silloin ennenvanhaan, tulivat kirjekaverit. Lehdet pursuivat kirjeenvaihtopalstoja. Minullakin oli 12-vuotiaana ensimmäinen. Ja tyttö Kokkolasta! En sisarusparvessa kasvaneena ymmärtänyt pitää sitä erikoisena. No, myöhemmin..

Ystäviä voi matkan varrelta tarttua mitä kummallisin syin. Joskus sattumalta tavattu ihminen jää ikiajoiksi sydänystäväksi. Muutaman minuutin jälkeen jo tiedät sen. Katselin juuri kalenteria ja Pääsiäisen lähestymistä. Eräs ystävä tulee käymään pitkän matkan takaa joka vuosi toisena pääsiäispäivänä. Siitä ei edes puhuta etukäteen. Se on jo traditio.

Aion lainata ystäväni ”uutta” tapaa ja kirjoittaa kirjeitä. Yllätän ystäväni. Ne, jotka eivät tätä lue. Menen kirjakauppaan ja palaan ajassa niihin hetkiin, kun valitsin ensimmäisiä kirjoitussettejä. Onkohan niitä edes enää? Kirjekuoren ja paperin tyylillä on väliä. Joudun varmaankin ostamaan useamman sorttisia.

Jännittää. Kirjoittakaa tekin!

6 kommenttia artikkeliin “Ajattele – Hyvä Ystävä”
  1. Moi taas!

    Minulla on varastossa muutama pahvilaatikollinen kirjeitä. Ensimmäiset ovat vuodelta 1970, kun muutimme Lahdesta Kokkolaan. Hannu Kärpäsen kirjettä ei taida kuitenkaan joukosta löytyä, vaikka olinkin innokas kirjeenkirjoittaja… 😉

    Thaimaan vuosilta on myös tallessa toinenkin kirje. Olen hyvä hävittämään turhaa roinaa ja viemään kamaa kirpparille, mutta näistä aarteista en varmaan raaski koskaan luopua. Siellä on äidinkin viimeiset kirjeet…

    Sähköpostivillityksen alettua ei ole enää monta kirjettä tullut kirjoitettua. Kortteja on iso pino jemmassa, mutta nekin tulee yleensä korvattua tekstarilla – paitsi jouluna. Jouluna pitää sentään saada ”oikeita” kortteja!

    Jospa ottaisin haasteen vastaan, kirjoittaisin kirjeen ja ilahduttaisin ainakin yhtä ystävää. Kiitos vinkistä!

    t. Teija

  2. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Mappikaupalla vanhoja kirjeitä minullakin tallessa. Yksi arvokkaimmista kirjailija Marko Tapiolta. Hän ehti neuvoa ennen kuolemaansa käymään koulut loppuun, ennen kuin rupeasin havittelemaan elantoa kirjoittamalla. Tottelin ja rupesin haaveilemaan toimittajan urasta, mutta siltä kohtalolta varjelivat huonosti menneet pääsykokeet ja lapset – eihän pikkuisten äiti voinut työskennellä säännöllisen epäsäännöllisesti.

    Laatikoissani on kirje myös Hilja Mörsäriltä, johon tutustuin Oriveden kirjoittajakursseilla seisemäntoistavuotiaana. Viime vuosina olen saanut kirjeitä vain pieniltä lapsilta tai itseäni vanhemmilta henkilöiltä kuten kirjailija Anneli Saloselta, jonka lämpimät ja kannustavat terveiset ovat ikuisesti sydämessäni.

    Muistan ajan, jolloin kirjeitä tuli pari kolme päivässä, ympäri maailmaa, kirjeenvaihtokavereita oli päälle kahdenkymmenen. Aikamoinen verkosto siis sekin. Nyt kirje on ihme. Taidan liittyä kirjeenkirjoittajien joukkoon, Hannu ja Teija.

  3. avatar E. Nieminen sanoo:

    Kiitos Hannu,
    Olenkohan se eräs ystäväsi, toivoisin ainakin, kun minäkin olen elvyttänyt kirjeenvaihdon? Kyllästyneenä siihen, että kuulumisia kerrotaan ja jopa syntymäpäiviä ja jouluja toivotellaan vain tekstiviestein ja sähköpostein . Mihin muistojen laatikkoon sellaisia viestejä voi laittaa? Ei mihinkään.

    Löysin nimittäin n. 30 vuotta sitten saadut kortit kolmelta ystävältäni. Kaikki olivat silloin kirjoittaneet kuulumisensa minulle ja samalla todenneet ” kuinka tässä jo vanhoja ollaan ”. Ai, miten meitä nauratti kun kokoonnuimme yhteen ja luin nuo kortit heille ja kuinka emme tunteneet yhtään olevamme vanhoja, mutta kuinka kivaa oli lukea mitä meille silloin 30- vuotta siiten kuului.
    Siitä hetkestä päätimme, että välillämme kulkee vuoden aikana myös oikeaa postia pelkkien tekstiviestien sijaan.

    Olen myös itsekkin pohtinut mistä johtuu, että kohtaat elämäsi varrella tosi paljon ihmisiä, mutta miksi joku ihminen jää pysyvästi mieleesi, vaikket häntä enää tapaisi, ja miksi joku ihminen jää, mikä parasta, pysyvästi elämääsi.
    Mistä ystävyys syntyy? Mikä on se juttu, joka punoo jonkun ihmisen elämääsi vaikket ole osannut häntä mistään aiemmin etsiä?
    Tämä on hieno juttu, että näin on. Olen siitä onnellinen.

    Ja olen onnellinen, että minulla on näitä vuosien takaisia kirjeitä, kortteja ja etenkin sinun kaltaisiasi ystäviä.

    Hyvää Pääsiäistä sinulle kaukaisen ystäväsi seurassa !

    E. Nieminen

  4. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys Teille! Vanhojen kirjeiden ja korttien säilyttäminen on hieno asia! Joskus vaan tulee, kuten käyttötavaroissakin, että ne ”vanhat kirjeet” eivät ole vielä tarpeeksi vanhoja ja arvokkaita. Sitten ne tulee hävitettyä. Ja kaduttaa. Sellaiset harvinaisuudet, kuten Ulla mainitsit, varmasti tulee säilytettyä. Ja ovat kohta kulttuuriperintöä tunnearvon lisäksi.
    Osa suunnittelemastani ylläristä on sulanut, sillä ”joku ystäväni” on jo minut tunnistanut. Ja mukavaahan sekin on. Mutta moni ei vielä tiedä..
    T Hannu

  5. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Hannu!
    Aiheesi sai omatuntoni koputtelemaan..
    Hiljalle hevos-kortti,
    jota olen viritellyt pääsiäiseksi, on lähettämättä.
    Hilja tykkää hevosista niin maan perusteellisesti,
    heppoja onkin lähtenyt vino pino juhannuksesta jouluun.
    Kiitoskirje joululahjasta Saaralle Ruotsiin viivästynyt pahasti, ajattelin paikkoa pääsiäiseksi.
    Kumpikin yli 85v., päät pelaa kuin kansakoulunaikaisella opellani Vuokolla.
    Ai niin, Vuokolle voisi myös pääsiäistä toivotella kortilla.
    Tytöillä kun ei ole sähköpostia.
    Brassailen vuosia sitten saamastani pilapiirtäjä-idolini Kari Suomalaisen kirjeestä.
    Se on postikortin kokoinen,
    seuraten muutoissa kehystettynä kämpästä toiseen, seinälleni.
    Viimeksi sain pyyhkeitä asunnonvälittäjältäni hänen nähtyään työhuoneeni seinät.
    Ne oli päällystetty kokonaan vuosien saatossa kamujeni mualimalta lähettämillä korteilla.
    Välittäjä väitti, jos jätän kortit seinille, torpan arvo laskee..
    Uskoinhan minä ja kalkitsin kaiken mahdollisimman neutriksi.
    Kirjeitä menneestä elämästä löytyy vino pino, tietty myös lähtenyt niitä
    suudelmin suljettuja..
    Nopea summaus kortti-kirje-kokoelmasta paljastaa, että olen selvästi kortti-kansaa.
    Moikku! Riitta

  6. Terve Riitta! Jos se ostaja olisi tiennyt, että vintillä eli varastokopissa on kortteja niin arvo olisi vaan noussut. Ja ne entisajan signeeraukset. Omat ja muiden. Mitä niistä hierogyyfikot sanoisivatkaan. Ennustaisivat lopunkin elämän. T Hannu

Jätä kommentti

css.php