Budjettiriihi ja muut urbaanit agraarisanat

 Sujuvasti kuuntelemme radiosta , kun budjettiriihi alkaa. Ymmärrämme jopa sen jotenkin. Vaan miten on lastemme laita? Tietävätkö he, mitä riihessä tehtiin. Tai kun tavarat laitetaan talteen. Niin mihin ne laitetaan? Tai kun tulee tupenrapinat?

Olen silloin tällöin testannut eri ikäisten käsitystä sanojen alkuperästä. Budjettiriihi on hyvä esimerkki. Sitten olen kertonut ,että riihessä aikoinaan eroteltiin (puitiin!) jyvät oljista – tärkeät osat vähemmän tärkeistä. Mielleyhtymää ei ole ollut helppo uskoa. Että ministeritkin ovat niin maalaisia ,että puivat asioita ja vielä riihestä puhuvat!

Hauskimpia vastauksia saa , kun kysyy mihin tärkeä tavara laitetaan , kun se laitetaan talteen. Tulen teko on ollut ihmisille tärkeä kautta historian. Uunien ”reunus” , tiilikerroksen sisäänveto tai ulkonema ,talsi,ovat olleet tärkeitä paikkoja tuluksille ja tulitikuille. Kun tulukset tai tikut piti olla varmasti kuivia ja aina löydettävissä, ne laitettiin varmaan talteen. Varmaan joku”talsi” on ollut tätäkin ennen tärkeä paikka.

Tai kun lapselle sanotaan , että tulee tupenrapinat, ellet tee sitä tai tätä. Lähellä on silloin sosialiviranomaiset ja virkavalta, jos ahdasmielisiä oltaisiin. Siis mitä silloin tapahtuu? Kukaan alle kaksikymppisistä ei vastausta ole tiennyt. Ennen jokaisella miehellä oli puukko tuppeineen vyöllä. Jos keskinäinen ymmärrys ei mennyt muuten perille, saattoi käsi tavoitella vyöllä roikkuvaa tuppea ja puukkoa. Sitä saatettiin jopa tarkoituksella rapistella. Tuli tupen rapinat. Silloin tilanteen vakavuus tuli ymmärrettyä. Näistä sanojen alkuperistä on saanut monta hauskaa keskustelua.

Ja sitten sitä ollaan olevinaan niin urbaania ja kaupunkilaista, vaikka iso osa sanoista tulee vieläkin sieltä mistä mekin. Landelta.

11 kommenttia artikkeliin “Budjettiriihi ja muut urbaanit agraarisanat”
  1. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    Hyvää tässä kirjoituksessa on että kirjoittaja tuo esille vanhoja työkäytäntöjä ja perinnetitetoutta, joka maaseudun ja maaseutumaisen elämän historiaa. Kirkon lapsi ja nuorisotyön päivillä oli joitakin vuosia sitten tunnuksena siivet ja juuret. Juuret siinä mielessä että ne antavat mahdollisuuden nousta
    siiville ja kehittyä kansalaisena. Yhteiskuntarakenteiden muutosten mukana moni on noussut siivilleen ja lentänyt pois
    kasvuympäristöstään kaupunkimaiseen yhteisöön. Kyllä meillä poislentäneillä on samanlaiset oikeudet näihin agraariyhteiskunnan sanoihin kuin niillä jotka ovat jääneet
    lapsuutensa maisemiin. Kun tämä yhteiskunta on polarisoitumassa taloudellisesti, niin pitääkö sen lisäksi rakentaa
    syvä luokkajako; maalaiset kontra kaupunkilaiset kysyn vaan.

  2. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Kyllähän kylmä totuus on, että melkoinen tokka minunkin hesalaiskamuista luulee, että asun jossain tundran tuntumassa.
    Heille kehä kolmosen tois pual ei ole mitään merkittävää meininkiä..
    Tosin juuri he ovat niitä, jotka yrittävät olla niin urbaani-eurooppalaista etteivät muista mistä maito lypsetään.
    Huom. tämä ei ole kamujeni selkään puukottamista, asenteita on tahkottu puolin ja toisin kehä kolmosta..
    Joten en pyydä anteeksi tällä kertaa.

  3. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Hei Marjaliisa! Kiitos kommentista! En toki rakenna muuria kaupunkilaisten ja maalaisten välille. Sanat ovat kaikkien käytössä, se on selvää. Kuitenkin olen kirjoitellut ”tyylilleni” uskollisesti ja vähän kolkutellen ihmisiä. (Esim blogi Muutosvastarinta on in) Helpomminkin ja pliisumminkin voisi asioita sanoa, mutta minä olen minä. Ps. Jos kysyt mitä tarkoittaa, kun joku saa jobinpostia (nykyisin jopinpostia) , niin yllättävän moni tietää! Ja se on hyvä se!

  4. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tere Riitta! Työt haittaavat vastailemista. Mutta. Pikkuhiljaa kehäkolmosen vaikutus vähenee kunhan pääkaupunkiseudun kunnat liittyvät yhteen. Tulee väkisinkin sitä ruohoa tien takaa. Lumiterveisin Hannu!

  5. avatar Hanna Toivainen sanoo:

    Lastenkirjojen tekijä Mauri Kunnas on tehnyt huikea kulttuuriteon Koiramäki-kirjoillaan. Juuri eilen illalla luin 8-vuotiaani kanssa maatalon töistä 1800-luvulla ja haikailin, miten minä noin nelikymppinen olen sentään vielä saanut lapsuudessa juoksennella heinäpellolla kiikuttamassa tappia seipääseen ja siirtämässä kaljakannua työväen perässä. Kunnaksen kirjoista jää mieleen monet vanhat työkalut ja työtavat hauskan kuvituksen avulla. Suosittelen lämpimästi kaikenikäisille!

  6. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Hanna ja Hannu!
    Olin useamman kesän Janakkalan Laurinmän torpparimuseolla oppaana.
    Siellä tuli tutuksi itselleni aiemmin vieraat torpparin työkalut, työtavat ja kaikki mahdollinen asiaan liittyvä.
    Torpparilaisten ja kartanoiden elämää Hämeessä oli antoisaa kertoa mäellä vieraileville turisteille ja varsinkin kersoille..
    Tein Saunatontusta tarinankin, jonka kulttuurisihteeri osti kunnantoimiston laatikkoon lepäämään.
    Suosittelen lämpimästi kesän vierailukohteeksi Laurinmäkeä, se on ainutlaatuinen lähimuseo Hämeessä.
    Riitta

  7. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    Hei Hannu, olen kanssasi samaa mieltä sanojen kuulumisesta kaikille. Kuitenkin kun olen lukenut blogiasi ja kommentteja uudelleen niin kuitenkin tuntuu siltä että yhteiskuntarakeneiden
    muuttuessa jonkinlainen ” muuri” on olemassa. Pari esimerkkiä;
    kun Hätilän -Sairion asukasyhdistyksessä aikoinaan pohdittiin
    ( 1990 -luvulla) lähiruokarinkiä, niin eipä se saanut tuulta alleen,ei löytynyt toimittajia vaikka silloin oli
    jos minkälaisia osuuskuntia. Itse asun omakotitalossa jossa on käyttöä myös polttopuille. Kun omaa metsää ei ole niin¨
    niin joudun ostamaan ne. Olen vaihtanut puuntoimittajaa koska
    edellinen toimittaja suhtautui kaunaisesti kaupunkilaisiin puheissaan eikä minulla ollut mitään halua käydä näitä keskusteluja. Kun edellinen puuntoimittaja ei ollut mikä tahansa
    puuntoimittaja vaan myös oman kuntansa kunnallispolitiikko ,niin se sai minut ajattelemaan kuinka laajaa
    tämä ajattelu on ? Kun kuulun suuriin ikäluokkiin ja olen paljasjalkainen hämenlinnalainen ( syntynyt Hämeenlinnan maalaiskunnassa) niin olen lapsena nähnyt toisenlaistakin
    kanssakäymistä tällä alueella , tosin muistot voivat kultaantua.

  8. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys Marjaliisa! Omassa pääkopassani ei ole rajoja tai muuria kaupunkilaisten tai maalaisten välillä. Ei myöskään kuluttajien tai tuottajien välillä.
    Selvemmät rajat näkyvät politiikan teossa. Siinäkään ei henkilötasolla, vaan toimintakulttuurissa. Esimerkki. Omakotitalossakin tuppaa olemaan siellä tontin takalaidalla kompostin takana tai jossain syrjässä sellainen vähemmän puleerattu alue .Maatilalla tilanne on samantapainen, mittakaava vain isompi. Viimeiset peltoheitot saattavat jäädä vähemmälle, pelkästään jo sen vuoksi ,että sinne voi olla niin huono ja kapea tiekin, ettei sinne mahdu tehokkaimmat koneet. Tässä kuntaliitoskunnassamme mittakaava vaan kasvaa. Siinä ei sinänsä mitään pahaa ole, mutta nyt näillä reuna-alueilla asuukin IHMISIÄ. Ei kasveja, laudanpätkiä tms.
    Heidän olosuhteiden huomioiminen vaatii pientä kärjistystä. Siksi olen tuonut kärjekkäästi asioita esille. Ja muutenkin- olen sellainen piirunverran värikkäämpi persoona. Näillä geeneillä ei parempaa synny. Yhteistyöterveisin Hannu!

  9. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Aurinkoista päivää Riitta ja Hanna! Mauri Kunnaksen kirjat ovat aina olleet odotettuja. Usein ne ilmestyivät juuri Jouluksi. Todella mestariteoksia sekä lapsille ja aikuisille! Ja kun sieltä lehtien sivuilta löytyi niitä pikku hiiriä kurkistelemassa mitä kummallisimmissa paikoissa, niin joskus kirjoja selattiin ihan hiirien ”näkökulmasta”.
    Museot ovat ihan must monellakin tapaa. Ja kun meidän Ahtisaaremmekin Nobelinsa eteen on SUKKULOINUT maailmalla, niin maton- tai kankaan kutominen ei ole ekana mielessä. Ja kuivalla maalla, jopa huone tiloissa voi joku jäädä rysän päältä kiinni! Perinne- ja erikoismuseot ovat kiehtovia, varsinkin jos niissä on eläväinen opas. Uutena trendinä on onneksi nousemassa erilaiset perinnepäivät ja tapahtumat. Älkää laittako kynttilää vakan alle , T Hannu

  10. avatar vainio marjaliisa sanoo:

    hei Hannu vielä kerran . Tämä ajatusten vaihto on ollut ainakin minulle avartavaa ja kyllä sinunlaisia henkilöitä tarvitaan uudessa kaupunginvaltuustossa en sitä kiistä. Itse asiassa kiun sukujuuret on pienessä Eteläisten Sahankylässä ja Kalvolan Kankaisissa niin kyllä on noussut harmaa huoli mitä on tulevaisuus. Kun autolla tulee Lahdesta suurHämeenlinnan rajalle tai Tampereelta Pälkäneentietä niin se on ainakin vielä
    ” veriä seisauttava kokemus, miten näiden raja-alueiden käy???
    Eipä kai tästä aiheesta enempää

  11. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Hei vaan Marjaliisa! Kiitos mielenkiinnosta. Monet asiat saavat uusia merkityksiä kun niistä hetken keskustelee (kirjoittelee). Toivon , että säilytät mielenkiinnon blogeihin ja opastat myös meitä miettimään asioita monelta kantilta. Minä ainakin jään kaipaamaan kommenttejasi. Terveisin Hannu

Jätä kommentti

css.php