Seminaarisaleista kidutuskammioihin

  Hyvä ilmeikäs luento, hyvässä ryhmässä voi olla kuin lymfa-hieronta ja avata aivojen energiavirtoja. Ja hetkittäinen aivoton keskustelu johtaa hyvään yhteishenkeen ja lopputulokseen. Entä kun istut epämukavassa tuolissa seminaarin toisena aamuna, kuuntelet tuttua tarinaa ja tiedät luennoitsijan seuraavan lauseen? Luulet ,että sinua kidutetaan.Luulet.

  Itse me määrräämme omalla asenteellamme, miten viihdymme puuduttavilla luennoilla. Matkan varrella on hankittu kokemuksia monenlaisista seminaareista. Olen aina viihtynyt. Kerran ruoka ei oikein maistunut seminaarin toisena päivänä. Eikä niistä kummastakaan syystä: Ei ollut ruoassa vikaa ,eikä olotila ollut heikossa hapessa.

 Edesmenneen kunnan viimeinen valtuustoseminaari suuntautui Vilnaan.Sain olla järjestämässä sitä. Aivan ihanteellinen paikka. Ennen paluuta ja ruokailua, meille siunaantui hetki vapaa-aikaan. Oli sovittu ,että halukkaat voivat mennä tutustumaan KGB-museoon. Sama katu ,muutama kortteli eteenpäin. Rehvakas joukko asteli katua. Joku oli varoitellut, ettei kannata mennä ennen ruokailua. Ja naurua riitti. Lähes korttelin kokoisen talon olemus vakavoitti ryhmän ennen sisälle astumista.

Kierros sisällä oli jotain aivan käsittämätöntä. Vajaa kaksikymmentä vuotta sitten paikka toimi vielä vankilana ja se on säilynyt vuosikymmenet alkuperäisenä. Teollinen kidutuskoneisto toimi siellä. Kidutusvälineet olivat vielä nähtävillä ja valokuvia ”onnistuneesta” toiminnasta.Sellit ,aina pienistä kopeista topattuihin sähköshokkikammioihin ovat ”alkuperäisessä kunnossa” . Ja viimeisen viemäröinnillä varustetun sellin jälkeen olikin sitten jo pariovet ulos. Googlettamalla voi kukin hankkia tarkempia tietoja. Ennen suositeltavaa tutustumista, mikä vie helposti pari tuntia.

 Hiljainen joukko poistui kohti hotellia. Seminaarin ”kärsimykset” eivät tuntuneet kärsimyksiltä. Ruoka ei maistunut. Demokratia oli saanut uuden merkityksen.

Jätä kommentti

css.php