Lapsen perspektiivi

  Onkohan kukaan asettanut kameraa ,ääni- ja tärinäsensoreita lastenvaunuihin ja testannut Hämeenlinnan kivikatuja ”sylilapsen silmin”? Tulisiko turvallista  dataa? Kaupungin kehittämisessä joudumme ottamaan huomioon liikuntarajoitteiset, vammaiset, vanhukset jne. Raskaan ja vähemmän raskaan liikenteen, pyöräilijät, skeittailiat, hälytysajoneuvot… Lista on niin loputon , että on suoranainen ihme, miten vanha ruutukaava taipuu kaikkeeen tähän niinkin sulavasti. Mutta lapset! 

Ammatti-ihmiset tutkimuksineen tietävät parhaiten ,miten isompi lapsi kokee liikenteen ja kaupunkiympäristön. Tällainen tavallinen isä tai äiti saa siitä faktaa suoraan palautteena lapselta.

 Automakan päätteeksi kysyin pojaltani ,millainen automatka oli ollut? Vastaus avarsi: ”Aika paljon pilviä!” Sittemmin asetin pääni turvaistumessa lapsen pään kohdalle ja perspektiivi muuttui täysin. Toinen esimerkki Korkeasaaren eläintarhasta.  Pitkän eläintarhakierroksen jälkeen sukulaismies kysyy viiden vanhalta pojalta,vähän ylpeänäkin päivän annista. -No ,mitäs tykkäsit, mitäs näit? Poika,joka pikkuvanhaan tyyliin oli kävellyt urheasti monta tuntia lievässä etukumarassa,kädet selän takana vastaa: ”Kyllä oli paskaa!” Poika ei tarkoittanut ,että reisu olisi ollut huono, vaan hänen silmänsä näkivät parhaiten häkkien aitavierille kertyneet runsaat eläinten jätökset.

Vaan ne lastenvaunut ja rattaat. Miettiikö kaupunkilaisäiti tai isä. millaista keikutusta lapsi saa vaunuissa? Kevään tullen seuratkaa menoa. Olisikohan jonkun illan unettomuudella ja itkulla mitään tekemistä kivitysten ja mukulakivien kanssa?  Siis mukulakivien.

3 kommenttia artikkeliin “Lapsen perspektiivi”
  1. avatar Nimetön sanoo:

    Näin korkokenkiä työssäni käyttävänä ja kaupungilla asuvana täytyy todeta, että on useaan otteeseen nilkat vaarassa mukulakivikaduilla taiteillessa. Ja kyllä, myös silloin kuin lenkkarit jalassa hölkkään kaupungin kautta kohti linnaa. Ymmärrän maisemoinnin ja sen, että halutaan säilyttää entistä kaupungissakin, mutta ihan oikeasti hei, tässä keskikaupungilla ei ole kuin muutama vanha rakennus! Muuten kaikki on sitä harmaata kerrostaloa. Lähellä linnaa vanhojen puutalojen lähellä mukulakivet ovat kauniita, mutta ei tässä keskustassa. Ymmärrän Hannu pointtisi lapsista rattaissa mukulakivikaduilla. Ei näytä hyvältä sekään, kun liikuntarajoitteiset sähköisillä pyörätuoleillaan kolistelevat eteenpäin silloin tällöin juuttuen kivien rakoon…

  2. avatar iisakki sanoo:

    Lapset ovat kai kaikki yksilöitä hekin, mutta omani kohdalla olen tehnyt sellaisen havainnon, että mitä röykkyisempää meno on, sen paremmin uni maittaa. Jos pysähtyy tai on liian siliää, ilmoille kirpoaa parkaisu. Sama juttu autossa. Kunnon nimismiehenkihara on parasta pikkuiselle.

    Vähän vanhempana voi olla tietysti toisin.

  3. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Olenpa minäkin joskus työnnellyt rattaita kaupungilla ja vähän samaa havainnut. Nyttemmin kun kaikkea oikeasti mitataan, siis ääniä, tärinää yms,ja tietoa on, niin on tullut mieleeni miltä lapsen silmin näyttää vaunuista. Täriseekö ”kuvaruutu” ja sulkeeko lapsi sen vuoksi silmänsä kun ei voi katsella? Vahvistaako vaunujen rakenne liikenteen melua? Miten tärinä vaikuttaa aivojen ” kellumiseen”? Mistä saisimme robottinuken ,jolla tämän kaiken voisi mitata, kuka sen tekisi? Onko jossain jo tehty? Varmasti antaisi mielenkiintoista tietoa. Yksi seuraus tästä olisi.Meidän euroedustajamme rakentaisivat tarvittavat direktiivit, ellei lastenvaunudirektiiviä vielä ole. Se ainakin tulisi lasten parhaaksi

Jätä kommentti

css.php